Sigfrid Aronus Forsius

Kuvassa Sigrid Aronus Forsiukselle Tammisaareen vuonna 1924 pystytetty muistomerkki. Silloin oli kulunut 300 vuotta hänen kuolemastaan.

Sigfridus Aronus Forsius (s. noin 1560 Helsingissä - k. 1624 Tammisaaressa) oli suomalainen pappi, tähtitieteilijä, astrologi, almanakkojen julkaisija, luonnonfilosofi, runoilija ja tieteen yleismies.

Forsius piti itseään helsinkiläisenä ja oli ottanut nimensäkin Helsingin ensimmäisestä latinankielisestä nimestä Forsia. Erinäisiä kertoja hän myös käytti itsestään pidempää nimeä Helsingforsius.

Häntä voidaan siis pitää varhaisena tunnettuna helsinkiläisenä. Tätä mieltä oli myös ensimmäisen Helsingin historian kirjoittaja Henrik Forsius, joka laati vuonna 1755 latinankielisen väitöskirjan Helsingin kaupungin historiasta.

Sigfridus Aronus Forsiuksen ura oli kansainvälinen. Hänen arvellaan opiskelleen Saksassa, mutta varmaa tietoa on vasta 1590-luvulta Tallinnasta tuomiokirkon koulun opettajana ja saarnaajana. Baltiaan hän palasi opiskeltuaan välissä Upsalassa. Suomeen hänet toi sotilaspapin virka Kaarle-herttuan toisella Suomen retkellä. Samalla matkalla hän kävi sotimassa myös Puolessa.

Kaarle-herttua lähetti hänet Lappiin ja Jäämeren rannikolle asti. Tähtitiede, maantiede ja valtiollisten rajojen tarkastelu olivat tavoitteena. Palkkio matkasta oli Kemiön kirkkoherran virka, jonka hän menetti Saksan-matkansa jälkeen, kun Kaarle-herttua epäili hänen olleen yhteydessä Sigismundiin. Vankilareissun jälkeen Forsius julkaisi ensimmäisen almanakkansa sekä pienen ennustuskirjan, kaksi virsikokoelmaa ja kuvauksen pyrstötähdestä vuonna 1607. Herttuasta kuninkaaksi noussut Kaarle IX antoi Forsiukselle hoidettavaksi Upsalan yliopiston tähtitieteen professoruurin. Forsius keskittyi pääteoksensa Physica kirjoittamiseen. Se painettiin vasta vuonna 1952.

Yliopistoriitojen vuoksi Johannes Messeniusta tukenut Forsius erosi virastaan 1610, ja kuninkaan epäilykset entisistä katolisista yhteyksistä heräsivät.Forsius vangittiin, mutta jo seuraavana vuonna hän vapautui Örebron linnasta kuninkaan kuoltua. Uusi kuningas Kustaa II Adolf antoi Forsiukselle 1612 viran kuninkaallisena tähtitieteilijänä ja takasi taloudellisen menestyksen myöntämällä hänelle erioikeuden almanakkojen painattamiseen ja myyntiin. Forsiuksesta tuli myös Tukholman Gråmunkeholmenin eli nykyisen Riddarholmenin seurakunnan pappi ja Tukholman konsistorin sihteeri.

Forsius riiteli ahkerasti muiden Tukholman pappien kanssa. Kun Jäämeren tutkimusretkeltäkin tuttu Daniel Hjort surmattiin Forsiuksen Tukholman asunnon pihalla syyllliseksi epäiltiin Forsiusta miesten välisen riidan vuoksi. Syyllinen miekalla tehtyyn murhaan oli kuitenkin eräs vänrikki. Forsius luopui papinvirastaan 1615. Hän matkusti tiedustelumatkalle Baltiaan ja Novgorodiin 1616 kansleri Axel von Oxenstiernan toimeksiannosta ja sai viran Suomen Tammisaaresta 1618. 1619. Riidat kirkon kanssa jatkuivat kun tapeetille nousivat astrologia, kädestä ennustaminen ja muutkin salatieteet. Hänet vangittiin ja hän joutui Uppsalan tuomiokapitulin kuultavaksi. Seurauksena hän menetti tähtitieteilijän virkansa, mutta sai pitää kirkkoherran virkansa. Hän kuoli 1624.

Forsius oli myös virsirunoilija noin viidenkymmenen julkaistun virren voimalla. Hän julkaisi ensimmäisen Suomen historian kronikan, josta on säilynyt katkelmia.

Lähteitä: Arno Forsius, Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624), suomalainen pappi ja monioppinut. Curriculum vitae.

Laajahko esitys Forsiuksen elämästä:
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/sforsius.html
Siinä päähenkilön esittely on Arno Forsiuksen teoksesta ”Tietämisen riemu ja tuska. Sigfridus Aronus Forsiuksen elämä n. 1560—1624”. Julkaisija Anita Forsius, Lahti. Hämeenlinna 1996. Teoksen sivut 11—16.